Viimeinen silaus ennen power cupin seurakarsintaa. Helle ei taida sopia tälle ponille, oli kyllä toi vitosvaihde sulanut kokonaan pois. Lopulta paukutettiin ponia pari kierrosta kenttää ympäri niin paljon kuin ponista lähti, jotta sitä vauhtia riitti vielä jonkin verran esteillekin.
Tarkoitus oli siis hioa erilaisia lähestymisiä pienestä kapeasta ja tarkkuutta vaativasta innarista pitkälle okserille ja toisaalta linjaa okseri-pysty pysty-okseri. Korostaakseni eroa olin vielä rakentanut linjan niin, että kotiinpäin hypättiin pystyltä okserille ja pois päin okserilta pystylle. Kaikkien taiteen sääntöjen mukaanhan linjan olisi siis pitänyt olla suhteessa lyhyempi pystyltä okserille ja vaatia toisinpäin vähän enemmän eteenratsastusta, mutta käytäntö ei aina vastaa teoriaa. Tälle ratsukolle tuntui olevan huomattavasti vaikeampaa edetä sieltä pystyltä oserille kuin toisin päin. No, lopulta liike saatiin sen verran eteenpäin, että esteet ylittyivät helposti 90 cm:n korkeudellakin.
Pitkä okseri suunnanvaihtoesteenä diagonaalilla ei aiheuttanut ongelmia, ei myöskään pieni jumppa toisella pitkällä sivulla, mitä nyt poni välillä kolhaisi yhden puomin mennessään. Verryttelyssäkin siirtymiset laukan sisällä onnistuivat aika helposti.
Tilanne on tietenkin varmasti ihan toinen isolla kentällä kilpailutilanteessa, mutta pieni lisäkaasu eilisiltaan verrattuna ei ole ainakaan haitaksi. Oletettavasti siis ongelmaksi voi muodostua korkeintaan Sanin hermot – toivottavasti tyttö ei tee mielessään karsintakisasta liian suurta numeroa vaan ratsastaa ihan niin kuin tähänkin asti. Ja alle siis avoin 80 cm:n luokka, kun kyseessä kuitenkin on ensimmäinen ulkokisa talven jälkeen.
Saapa nähdä, kuinka monta kertaa itse mietin kisaa sunnuntaina Pietarissa, kun en pääse katsomaan Sanin suoritusta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti