Hyppytreenit. Nyt siitä viime viikon rauhallisuudesta ei ollut enää tietoakaan. Kyllä taas löytyi pomppua vanhaan malliin heti, kun ravirata tuli näkyviin. Ja jotta ei turhaan hevonen olisi päässyt rentoutumaan, niitä hiittaajia riitti sitten koko treenin ajan - parhaillaan kai viisi samaan aikaan.
Esteillä sitä pomppua ei sitten ihan toivotulla tavalla ollutkaan. Alkuun kaikki sujui kyllä ihan hienosti, mutta sitten hevonen taas kielsi. Yksi pystylle tullut kielto oli kyllä ihan keskittymisvirhe, hevosen mielenkiinto oli ihan jossain muualla kuin lähestyttävässä esteessä ja sitten se vain oli yhtäkkiä edessä se este. Mutta sitten pysty-okseri -linjalla okserin kanssa tuli oikein ongelma. Joko laukka ei tahtonut riittää tai sitten, jos sitä oli riittävästi, tuki edestä ei ollut riittävä ja kuskin käsky hypätä tarpeeksi selkeä ja hevonen löi liinat kiinni.
Herää tietenkin taas epäilys, sattuuko hevosta isommilla pituusesteillä johonkin, ettei se halua hypätä. Toisaalta, sitten kun kaikki oli kohdillaan, hypyt olivat ihan pyöreitä ja helppoja ja laukkakin rullasi ihan hyvin.
Ehkä mä olen siellä metrin radoilla saanut ihan rauhassa ratsastaa taaksepäin ja hevonen on silti hoitanut homman, mutta en itsekään uskalla edes pyytää sitä hyppäämään isompia, etenkään oksereita, ilman vauhtia. Kun mä sitten keskityn ratsastamaan eteen, tuki jää vähän liian heikoksi edestä ja mun on jotenkin vaikea hahmottaa etäisyyttä, kun olen tottunut himmailemaan. Eli toisin sanoen, nyt ollaan tultu sille tasolle, että mun pitää ruveta oikeasti ratsastamaan, hevonen ei enää hoidakaan koko hommaa. Vähän epävarma fiilis kuitenkin lähteä kisoihin. Nytkö, kun hevonen näyttäisi pysyvän kasassa, emme olekaan oikeasti valmiita sinne radalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti