Neljän päivän Pietari-matkan jälkeen kömmin mukavalta kotisohvalta koulutunneille heti lomaltapaluupäivän iltana. Polle oli lainakuskin jäljiltä ihan rennon ja pirteän oloinen. Maisan kanssa käytiin taas alkuun "missä mennään" -keskustelu ja sen pohjalta lähdettiin etsimään keinoja tämän hetken ongelmaan. Isossa liikkeessä kisaviikonlopun selän kireys vielä vähän näkyi, mutta kunhan hevonen antoi periksi ja suostui ottamaan kaikki selkälihakset käyttöön, liikekin muuttui puhtaaksi.
Sitä me sitten oikeastaan tehtiinkin koko treeni, eli avattiin hevosen liikettä ensin ravissa ja sitten laukassa. Vasen kierros oli selvästi parempi kuin oikea, mutta kyllä se sinnekin lopulta aika hyvin toimi. Laukkatyöskentelyn lopuksi paineltiin vähän aikaa menemään ympäri kenttää oikein reipasta laukkaa. Maisa totesikin, että ehkä selkä on jumittunut, kun hankitreenien jälkeen ei olla oikein päästelty missään. Meillä nuo maastot on vähän heikkoja ja raviradan kentällä hevonen on niin jännittynyt, että siitä ei taitaisi tulla mitään. Mutta siis, baanaa etsimään ja vanhat kunnon kiitolaukkasuorat käyttöön :)
Oli muuten lohdullista kuunnella hetki seuraavan tunnin alkua. Olen kyllä pitänyt kyseistä hevosta vähän sellaisena pikku-Linttinä (säkäkorkeudessa eroa sellaiset 10-15 cm), mutta että ongelmat on NIIN samoja: ei ollut kisoissa edennyt kaarteesta ulos, ratsastajan käsi vakaammaksi, jotta taivutus menee rehellisesti läpi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti