torstai 30. kesäkuuta 2011

Ratsastajana, osa 15: hyvin menee, mutta menköön

Eilinen hyppytreeni oli lähinnä pikakatsaus, miten menee - ja hyvinhän tuo menee. Hevonen oli kai helteestä vähän väsynyt, kun ei jaksanut ihmeemmin pomppia, vaikka raviskalla muut oli jo hyppäämässä, kun me tultiin paikalle.

Siinä ryhmässä olikin vähän tavallista enemmän hyppääjiä, joten ehdin nauttia hevosen lunkista fiiliksestä katselemalla toisten hyppelyjä ennen kuin vähän verryttelin omaani. Joku siinä ihmetteli, miksi mä saan yksityistunnin, kun heitä tosiaan oli tungokseen asti, mutta kyllä se oli vähän turhan kokematon porukka olisi ollut mun kymmenvuotiaalleni.

Alkuun hyppäsimme verryttelynä pystyä parilla apupuomilla. Kun este nousi sinne metrin paremmalle puolelle, tuli yksi huono lähestyminen ja puomi jalkoihin, mutta seuraava hyppy olikin sitten sellainen, että huomasi hevosen saaneen vähän jaloilleen.

Oli koko hyppytreenin muutenkin tosi tarkka jaloistaan ja hyvä selästään, vaikka liikkui vähän matalana ja vähän "laiskasti", imu esteille oli kuitenkin hyvä. Emme sitten hypänneetkään verryttelyjumpan päälle kuin yhtä linjaa pari kertaa (pysty ja 8-9 laukkaa kolmoissarjalle) ja kerran pientä radanpätkää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti