tiistai 14. kesäkuuta 2011

Ratsastajana, osa 12: sen pitää tulla selkäytimestä

Mulla on kyllä ihana kouluvalmentaja, koska hän tuli katsomaan meidän estekisoja. No, ehkä hän nyt ei ollut paikalla ihan vaan meitä varten, mutta radan ongelmia kyllä purettiin sitten koulutreenissä.

Minä itse, molemmat valmentajat ja sivustakatsojatkin olemme kaikki samaa mieltä. Kun otan pidätteen radalla, Lintti ns. tyhjentää itsensä ja moottori sammuu ennen estettä. Seurauksena on ylimääräinen askel, liian lähelle estettä ajautuminen ja heikolla energialla 120 radalla pudotus - tai jos minä olen siinä vaiheessa hukassa - jopa kielto. Voin hokea itselleni koko radan ajan rytmiä, mutta jos hevosessa ei ole painetta, otan sitä vaistomaisesti takaisin esteen edessä.

Maanantain koulutreeneissä harjoittelimme tuota rytmin säilyttämistä laukan säätelemisestä huolimatta. Lopussa kolmikaarisen laukanvaihdoissa tuntui jo aika hyvältä. Ja selvästi siitä oli hyötyä myös seuraavan päivän estetreeneissä, viimeiset rataharjoitukset sujuivat oikein hyvin.

Aluksi hevonen oli hypätessä kovin etupainoinen ja väsyneen oloinen. Oli kai tuhlannut kovasti energiaa loikkimiseen ja pomppimiseen. Paikalla oli jalkapalloilijoiden ja hiittaajien lisäksi pari sateenvarjoa, joista sai hyvän syyn ylimääräiseen sätkyilyyn. Yritin varoa kättä, jolloin ratsastus muuttui jo liian varovaiseksi. kyllä se tuki pitää siellä olla ja välillä ottaa pieniä oidetteitäkin, mutta pohkeen pitää huolehtia rytmistä. Niin kuin jo aiemmin totesin, nyt pitää ruveta ratsastamaan! Taisimme silti olla ainoa ratsukko, joka ei ottanut treeneissä yhtään kieltoa eikä tainnut yhtään puomiakaan pudota. Kaikilla on rahaa, harvalla hyvä hevonen :)

Rutiinia lähdetään nyt hakemaan "ylimääräisellä" kisalla Keravalle viikonloppuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti