Paluu Numijärven kisoista vähän ikävällä fiiliksellä. Hylättyjä tuli luvattoman paljon. Yritimme siinä ratahenkilökunnan ja tuomarin (joka toimii myös ratamestarina) kanssa pohtia kieltojen syitä.
Osalle ratsukoita runsaat täytteet aiheuttivat selkeästi ongelmia. Koska kyseessä oli seuran 30-vuotiskisat, oli esteisiin toivottu paljon täytteitä ja seuran väki oli kesännyt myös upeita kukkapuskia koristeiksi. Osan tie päättyi varmasti sihen, että hevonen kyttäsi esteitä tai koristeita.
Mutta tuli niitä kieltoja ihan tavallisille puomiesteillekin, joita oli peräti kaksi portilta pois päin hypättävää okseria. Etenkin toiseen tuli paljon stoppeja, mikä kyllä pääosin oli ratsastajien lähestymisvirhe, mutta kyllähän seuraradan pitää sellaisia antaa myös anteeksi. Toinen saattoi tietenkin olla linjan toinen este, jolla oli aaltolankut. Itse aalloille tuli suhteessa aika vähän kieltoja.
Kolmanneksi ongelmaksi osoittautui kaarevat linjat. Ehkä niitä olisi sitten pitänyt vähän helpottaa, jotta ulkopohkeen läpimeno ei olisi noussut niin isoon rooliin. Tiedä häntä. Samalla kalustolla ollaan Nurmijärvellä hypätty ongelmitta talvella maneesissa, eli ehkä aurinko ja sen luomat varjot toivat oman lisähaasteensa. Tai sitten se, että yksittäisiä hyppjä ei juurikaan ollut, vaan lähes aina este oli osa jotakin tehtävää, oli seuratasolle vähän liikaa. Viimeisissä 100 ja 110 cm:n luokissa ongelmia ei niinkään enää nähty (lähtöjäkin oli tosin yhteensä 10, joten siitä on vähän vaikea tehdä laajempia johtopäätöksiä.
Asiaa yön yli mietittyäni tulin siihen tulokseen, ettei mikään tehtävä ollut kohtuuton, mutta tehtäviä oli ehkä vähän liikaa, väliin olisi pitänyt saada yksittäisiä hyppyjä, jotta kokemattomat ratsukot eivät olisi joutuneet liian koville. Kyttääjien kielloista en ota vastuuta, suurin osa täytteistä olivat hyvin "kilttejä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti