Päätin paikata ratarutiinin puutetta Keravan aluekisoissa. Olo oli jo valmiiksi nuutunut, takana tiukka viikko ja edellispäivänä puutarhajuhlat vesisateessa olivat vieneet veronsa.
Mun ekan luokan piti arvioidun aikataulun mukaan alkaa 14.15. Koska lähdönvarmistuksia ei ollut ja olin lähtövuorossa numerolla 33, saavuimme paikalle vasta kahdeksi. Mutta kas kummaa, luokka olikin aikaistunut ja radalla oli jo toinen ratsukko! No ei siinä sitten mitään, katselin muutaman radan ja opettelin sen siitä. Mitään suhteutettuja välejä ei ollut, käytännössä siis yksittäisten esteiden hyppelehtimistä, joten eiköhän siitä selvitä kävelemättäkin.
110 cm:n verryttelyssä Lintti oli vähän tuupattava ja sellainen se oli vielä radallakin, mutta tällä kertaa mä todellakin RATSASTIN siellä radalla. Oma olo oli vaan jotenkin hutera, sarjaa lähestyessä näkökenttä sumeni jo niin, että meinasin pelästyä, mutta virheittä selvittiin. Oli kyllä todella kiltti aluetason 110 cm:n rata ja esteetkin tuntui tosi pieniltä. Toisessa vaiheessa oli yksi pitkä etäisyys esteen jälkeen ja sitten aika tiukka kaarre aaltolankulle. En tiedä, otinko liikaa laukkaa pois kaarteeseen vai olinko vaan vähän hätäinen ylävartalon kanssa pystyllä, mutta puomi kolahti, hemmetti! Loppuradasta päästiin virheittä, vaikak oma olo oli kyllä jo niin huono, että kaarteissa lähinnä roikuin surkeana sisäohjassa.
Vähän kävelyä ja hevonen autoon, jäljellähän oli vielä sellaiset 35 ratsukkoa ja mä tarvin ehdottomasti jotain syötävää ja juotavaa.
Tankkauksesta huolimatta olo ei oikein ottanut helpottaakseen. Venyttelin niskoja siitten siinä odotellessa ja johan alkoi taas maailma kirkastua.
120 cm:n ratakin oli todella kiltti. Samoja seitsemän askeleen linjoja ja yksittäisiä hyppyjä. Ainoa "vaikeutus" oli sarjan liittäminen kaarevan linjan jälkimmäiseksi osaksi, mutta siinäkin oli välissä 7-8 askelta.
Aloitin verryttelyn pari minuuttia ennen luokan alkua maneesin verryttelytiloissa, koska ulkona ratsastettiin vain vasemmassa kierroksessa. Lintti tuntui laukassa TODELLA HYVÄLTÄ. Sitten tuli kuulutus: luokan alku siirtyy verryttelykentällä tapahtuneen tapauksen vuoksi. Jaa, joku on varmaan muksahtanut ja hevonen juoksentelee vapaana. Siirryin käyntiin hetkeksi. Seuraava kuulutus olikin jo vakavampi: Kaikkia ratsukoita pyydetään siirtymään maneesiin verryttelemään. Ilmeisesti siellä olikin sitten sattunut pahemmin. Isä tulikin hetken päästä kertomaan, että joku mies on ratsastanut pahasti okserin sekaan, odottelemme ambulanssia. Sitten toimihenkilöstöstä tultiin maneesiin kertomaan, että luokan alku siirtyy puolella tunnilla. No, siinä me sitten kävelimme ja kuuntelimme sireenin ääniä ja odottelimme.
Aloitin verryttelyn uudelleen, kun luokka oli alkamassa. Verkassa kaikki tuntui sujuvan suht hyvin, vähän hevonen oli esteillä hidas ja jotenkin ponneton. Lähdin radalla vähän sekavin mielin, rytmi mielessäni. Se ei kuitenkaan auttanut, heti ensimmäisellä esteellä ajauduimme pohjaan, kakkosesteestä (se samainen aaltolankku) jouduin oikein nostamaan hevosen yli ja ´kolmosen okserille en sitten enää osannut tehdä oikein mitään päätöstä, mikä tällä korkeudella merkitsee Lintille pysähdystä. Ei muuta kuin uusi lähestyminen ja kunnon käsky. Vielä nelosellekin tulimme vähän vaisusti, ja sarjalle sisään niin, että b-osan okserista oli mahdotonta venyä yli. Pudotus siis sinne. Kuusi-seitsemän linja ja viimeinen kasieste jo sujuivat vähän paremmin, mutta mitä se nyt enää lohdutti!
Ei muuta kuin kävelyt, hevonen autoon ja kohti kotia. Jo tulomatkalla alkanut kuopiminen jatkui niin, että kotiin päästyä sain todeta tällä kertaa rikkoutuneeksi osaksi trailerin maton. Ainako se nyt on pakko jotain hajottaa????
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti