Jotta ehtii hoitaa kaiken: työt, opiskelut ja ratsastuksen, täytyy aina vuorotellen tinkiä jostain. Tänään livahdin luennolta kesken kaiken ja juoksin junaan ehtiäkseni hyppytreeneihin puoli kahdeksaksi. Matkalla meinasi kyllä jo kaduttaa, kun vettä tuli niin vihmomalla, mutta onneksi Riihimäellä näytti jo paremmalta - sitten kun sinne vihdoin päästiin. Kirottu vr ja tihutyön tekijät, olin tiukasta minuuttiaikataulusta tietenkin yli viisi minuuttia myöhässä.
Onneksi samaan treenivuoroon tuleva Pyndekin oli vasta noussut hevosen selkään, kun ravasin Lintin kanssa raviradalle. Edellispäivänä hevonen oli kuulemma ollut väsynyt ja jäykkä, mutta siitä ei kyllä enää ollut tietoakaan. Ehkä vähän normaalia vähemmän loikkimista, mutta toisaalta paikalla ei ollut enää sen enempää jalkapalloilijoita kuin hiittaajiakaan, joten poukkoilun syitä oli ehkä vaikeampi keksiä :)
Hyppäsimme ensin neloissarjaa jumppana ja sitten pientä rataharjoitusta. Sunnuntain 110 cm:n tapaan Lintti oli vähän tuupattava, mutta sain sen kuitenkin etenemään ihan hyvin ja kolmen ja viiden laukka-askeleen linja sujui vaivatta sitten vähän isompanakin. Nyt se rytmi taas löytyi ja säilyikin aika hyvin läpi treenin. Miksei se vaan voi löytyä siellä kisaradallakin yhtä varmasti?
Jos nyt jotain pitää jäädä miettimään, niin linjalla tulin pystyille jo vähän liikaakin eteenpäin, kun yritin varoa kättä ja turhaa jarruttelua, joten hevonen pääsi ehkä aavistuksen matalaksi pystyille = etujalkavirheitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti