Koska olin varautunut kuta kuinkin yksin raahaamaan sen koko pirun kaluston kentälle, päätin lähteä paikalle jo hyvissä ajoin. Koska kyse oli samalla men lomanalkamisesta, ajelin kaikessa rauhassa parin kaupan kautta. Kun sitten olin noutanut estekonttien avaimet ja päässyt melkein kentälle asti, tajusin, että yksi pikkujuttu unohtui kotiin - nimittäin ratapiirrokset.
No ei hätää, kyllähän mä olen pyöritellyt niitä ratoja niin pitkään, että voin aloittaa työt ilman piirustuksiakin. Niinhän sitä luulisi, mutta äkkiä huomasin miettiväni, että mitenkäs päin se nyt oli, tuliko tämä este nyt tuolta vai tuolta puolelta ja oliko se keltainen nyt ajateltu tähän vai tuonne? Eli ei muuta kuin autoon ja nokka takaisin kohti Hyvinkäätä.
Ihme ja kumma, vaikka olin takaisin kentällä jo reilu tunti ennen ilmoitettua talkoiden alkamisajankohtaa, ehdin hädin tuskin aloittaa ennen kuin ensimmäiset ratatalkoolaiset saapuivat paikalle. Miten ihanaa! Vähemmän ihanaa oli, kun yhdet kalustoon suunnitelluista johteista oli tungettu kontin peräseinälle raskaiden tornijohteiden taakse, aaaargh!
Itse kisapäivään. Päätin vielä aamulla tehdä yhden muutoksen rataan. Trippelin mininmipituudeksi jäi 110 cm, lähemmäs toisiaan tolppia ei kerta kaikkiaan saanut. Se oli minusta kuitenkin 70 cm:n radalle vähän kohtuuton, joten päätin muuttaa esteen viuhkaksi. Tuli kisapaikalle tuntia ennen kilpailun alkua eikä ratapiirroksia ollut pyynnöstäni laitettu mihinkään esille, mutta eikös siellä jo innokkaimmat olleet radalla pyörimässä, vaikka porttinarukin oli laitettu kiinni radan sulkemisen merkiksi. Minä sieltä sitten huutelin katsomon puolelta lapset takaisin kentän ulkopuolelle. Siellä ne sitten istui kentän laidalla murjottamassa, kun menin tekemään korjauksia. Eikä selitykseni siitä, että radan saa kävellä vasta, kun se on kuulutettu avatuksi tainnut oikein upota. Jotain joojoota vaan mutisivat mennessään.
Muuten päivä sujui ihan odotetusti. Kieltoja tuli jonkin verran etenkin 80 ja 90 cm:n aikana niin kuin aina Riksussa. Joku voisi tietenkin kyseenalaistaa sen, miksi ainoa suhteutettu linja oli pois päin verryttelystä ja molemmat esteet täytteillä. Nyt on kuitenkin niin, että radalla oli trippeli (jota joku tietenkin sitäkin ihmetteli, mutta tuli siitä kyllä kiitostakin), joka mielestäni piti ehdottomasti hypätä yksittäisenä tehtävänä kotiinpäin. Samoin sarja kuuluu mielestäni ainakin pienemmissä luokissa seurakisoissa olla vetosuuntaan. Ja tietenkin ykköseste, joka pitää olla myös helppo. Jotain piti siis hypätä myös poispäin, joten näin siinä sitten kävi. Ehä sininen pysty olisi voinut vaihtaa toisen, pitkästä kaarevasta linjasta lähestyttävän vihreän pystyn kanssa paikkaa, jos nyt jotain halusi muuttaa. Toisaalta, vihreät puomit ovat puoli metriä muita pidempiä, mikä olisi tehnyt suhteutetusta linjasta epäsymmetrisen, joten eipä olisikaan voinut. Nollia tuli toisaalta niin paljon, että ilman täytteitä rata olisi ehkä ollut kohtuuttoman helppo. Ja 70 cM.ssä oli ihan ne kaikki samat täytteet ja se oli tarkoitettu niille vasta-alkaville varsoille ja ratsastajille, siksi en tehnyt siihen edes sarjaa, ja hylättyjä taisi olla yksi.
Isommissa luokissa radalla oli kuitenkin jo ihan mukavasti tekemistä, nollia tuli aika vähän, 110 cm:n radalla ei yhtäkään nolla-nollaa, vaan luokan voitti ainoana toiseen vaiheeseen selvinnyt ja siinä yhden puomin pudottanut ratsukko. Saattoi tietenkin olla, että hevoset olivat helteen takia vähän löysiä eivätkä ihan niin skarppeja kuin yleensä.
Mutta kokonaisuutena siis ihan onnistunut kisa. Yksi paha kumoonratsastus sattui ja ambulanssikin jouduttiin kutsumaan paikalle, mutta onneksi siitäkin saatiin tieto, että isompia vammoja ei tullut.
Mitähän jekkuja sitä kahden viikon päähän keksisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti