Pidin tosiaan jo teinityttönä poniratsastajille "tunteja". Näin aikuisena en kyllä suosittele sitä kenellekään, mitä lie neuvoja olenkin mahtanut antaa. Parikymppisenä lukion jälkeen tein vuoden tallia ja minulle oli pari ponia käytössäni, joilla pidin lähinnä aloitteleville ratsastajille tunteja. Homma jatkui vielä opintojen ääreen palattuanikin siihen asti, että myimme Herajoen tallin.
Opettaminen on aina ollut minusta mielenkiintoista ja antoisaa. Muutaman kerran sen jälkeenkin olen käynyt pikkutalleilla tunteja pitämässä. Paiston lohilammen polleja kuskeineen olen käynyt nyt hypyttämässä kolmen vuoden ajan.
Yhteistyö lähti liikkeelle Nannesta ja Likasta. Aluksi tuntui, että Nanne syöksyi suomenhevostamma Irkun Likan lyhyen kaulan päälle kolme askelta ennen estettä ja Likka kompastui saman tien 30 cm:n ristikon puomeihin ja oli vähällä kaatua polvilleen joka toisessa hypyssä. Viime vuonna ratsukko hyppäsi yhden pudotuksen taktiikalla 90 cm:n ratoja. Aluekisojen okserit olivat kaiketi Likalle vähän liikaa ja loppuvuodesta tuli paljon kieltoja. Nyt Nanne on keskittynyt enemmän opiskeluihin ja Likka on päässyt pienemmillä esteillä opettamaan uusia ratsastajan alkuja.
Sani ja pikku-Kelly kiersivät Nannen ja Likan mukana talven harjoituskisoissa puomiluokkia. Saattoi siellä joku pieni esteluokkakin olla mukana. Sani hinkusi kovasti hyppytunneille ja loppukesästä 2009 hän sai tahtonsa läpi - mutta vain joka toinen viikko sitten! No, sehän muuttui viikottaiseksi treeniksi hyvin nopeasti. Viime keväänä Kelly (noin 115 cm) ja Sani hyppivät jo 70 cm:n ratoja. Etenemismahdollisuuksia ei kuitenkaan ollut ja niinpä alkoi uuden ponin metsästys. Hurmaava Kelly löysi uuden kodin alta aika yksikön. Frenkell löytyi Saksasta ja tuli Paistolle loppukesästä. Heti ensimmäisissä kisoissa parin yhteistyö alkoi hyvin. Sen sijaan syksy- ja talvi oli treeneissä melkoista tahkomista. Yli 130 cm:n "Fredi" saattoi ponkaista hyppyyn hyvinkin kaukaa ja Sani tottumattomana jäi kyydistä kerran jos toisenkin. Polte isommille esteille oli kuitenkin kova.
Talvisella kentällä tasapainoa haettiin pienemmillä esteillä ja loputtomilla jumppasarjoilla. Ensimmäinen 90 cm:n rata hypättiin Sammalistossa yhdellä pudotuksella maaliskuussa. Aluelupa polttelee nyt taskussa ja tähtäimessä on Hevoshullu Power Cup -karsinnat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti