Onnistuneiden kisojen jälkeen oli enää yksi asia varmistettavana matkalla amatööriin, nimittäin vetoauto. Olin ajatellut laitattaa meidän Volvoon vetokoukun, jotta auto olisi jatkossa omasta takaa. Rekisteriotteen mukaan auto juuri ja juuri pystyisi vetämään koppia ja yhtä hevosta - ainakin teoriassa. Pointti oli siis siinä, että laskin hevosen painoksi sen yleisen arvion 500 kg, mutta todellisuudessahan tuo norsu painaa varmaan yli 600 kg.
No, tietenkin asia on jäänyt viime tippaan ja meinasi tänäänkin unohtua. Ja saa kyllä unohtuakin. Hinta yhdelle onnettomalle tapille olisi ollut sellaiset 850 euroa plus että auto olisi ehkä tarvinnut jotain lisäsäätöä, mikä tietenkin tuollaisessa 2000-luvun mallissa on aika kallista lystiä, kun kaikki on tietokoneohjelmoitua.
Minä siinä sitten ihmettelin hetken, mistä nyt taion ylimääräiset 500 euroa, olin laskenut koukun hinnaksi sellaiset 300. Tulin siihen tulokseen, että en mistään. Amatööriosakilpailuja on "vieraskentillä maksimissaan viisi, ja koska Riihimäen raviradalla on kisat joka toinen viikonloppu, voin hypätä tarvittavat muut kisat siellä ratsastusmatkan päässä. Eli minä vaikka vuokraan auton niihin viiteen kisaan - jos nyt hevonen oikeasti pysyy kunnossa (niin ja kuski. Olen oppinut, että sekin voi hajota yllättäen). Ekaan osakilpailuun auto taisikin jo järjestyä kiitos ihanien ystävien.
No, jos tästä pitää jotain positiivista repiä, niin ehkä tämä on se aina pakollinen vastoinkäyminen ja pääsemme tämän voitettuamme oikeasti sinne radalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti