Riihimäellä on ollut neljännesvuosisadan ajan ylivoimainen etulyöntiasema estekilpailujen järjestäjänä. Meillä on Aki (Aki Ylänne omaa korkeimman mahdollisen kansainvälisen ratamestarioikeuden. Hänen tasoisiaan ratamestareita on koko maailmassa muistaakseni vain parikymmentä). Akin valmennettavana olen lukuisia kisoja ollut rakentamassa hänen apunaan ratoja ja työskennellyt kisojen aikaan kentällä. Meitä on Riihimäellä monia, jotka olemme oppineet, että metri on metri eikä 90 cm:ä, että puomien välit ovat esteellä juuri eikä melkein tasan, että ensimmäinen este hypätään aina verryttelyn suuntaan jne.
Olin miettinyt ratamestarikurssin suorittamista jo jokusen vuoden. Minusta se on aina ollut mielenkiintoista ja Aki kiireisenä ihmisenä ei aina ole itse ehtinyt olla paikalla kisoissa, vaikka ratamestarina olisikin toiminut. Kun Aki sitten syksyllä 2007 ilmoitti, ettei enää sitoudu joka kissanristiäskisoja hoitamaan, sain hyvän syyn toteuttaa ajatukseni.
Kävin kurssin vetämän huhtikuussa 2008. Ratamestarikokelaan pitäää kurssin hyväksytysti suoritettuaan tehdä kolme harjoituskisaa ennen lisenssin myöntämistä. Minä tein ensimmäisen harjoittelun heti toukokuussa Riihimäen raviradalla toisen "kokelaan" kanssa yhteistyössä. Piirsimme seurakilpailun radat, jotka Aki tarkisti ja hän oli paikalla myös valvomassa ratojen rakentamista ja työn etenemistä kilpailun aikana.
Toisen harjoittelun tein pari viikkoa myöhemmin Hyvinkäälle aluekisoissa. Ratamestari Tomi Kaleva oli piirtänyt radat ja toimin hänen apulaisenaan. Minusta olisi tärkeää, että harjoitteluista ainakin osa olisi sellaisia, joissa itse myös suunnittelee radan. Toisen apurina toimiminen ei ole ihan yhtä tehokas tapa oppia kuin tehdä itse toisen valvonnassa. Muutamia hyviä vinkkejä kuitenkin sain ja hyödynsinkin niitä jo parin viikon päästä seuraavassa harjoittelussa, jonka tein Järvenpään aluekisoissa. Siellä vastaavana mestarina oli Kenneth Wrede, jonka kanssa teimme hyvän pohjatyön etukäteen. Hän jopa piirsi ratani uudelleen siihen tarkoitetulla ohjelmalla ja merkitsi minulle tarkat mitat esteiden paikoista, korkeuksista ja pituuksista. Hän ohjeisti myös itse esteiden rakentamisessa etukäteen. Radan rakentamiseen ja itse kilpailuun hän ei päässyt osallistumaan ja päivä ei ehkä ollut kokemuksena kovin antoisa. Kesän lopussa olin avustamassa Wredeä GP-finaaleissa Laaksolla.
Vaikka tukenani on ollut koko ajan Akin kaltainen huippumestari, minusta oli hyödyllistä tehdä harjoittelut kolmen eri mestarin kanssa. Jokainen painottaa vähän eri asioita ja erilaiset näkymykset pakottavat miettimään omaa linjaa ratkaisuihin ja myös kyseenalaistamaan asioita.
Harjottelujen jälkeen olen tehnyt radat runsaaseen 20 kisaan viidellä eri kentällä ja lisäksi toiminut Akin avustajana varmaan noin kymmenessä Riihimäen raviradan kisassa. Käytän piirustukseni aina Akilla tarkistettavana, vaikka seuratasolla sitä ei lisenssin omaavalta ratamestarilta edellytetä. Minusta ratojen rakentamisessa on mielenkiintoista niin itse ratojen kuin esteidenkin suunnittelu. Visuaalistakin viestintää opiskelleena olenkin ns. kotikentillä tehnyt paljon töitä estekaluston ulkonäön eteen ja suunnittelen aina esteet tarkasti - jos mahdollista, jo etukäteen.
Alueratamestareita on Suomessa vähän joko niemessä ja notkossa ja siksi ratoja on vaikea päästä rakentamaan ns. kotiseuran ulkopuolelle. Olen saanut itse pari muuta paikkaa, joissa silloin tällöin käyn rakentamassa. Monet alueratamestarit rakentavat vuodessa vain pari rataa, mikä on tosi vähän. Itse olen saanut tehdä keskimäärin noin kahdeksan kisaa, mutta tekisin mielelläni enemmän myös Riihimäen ulkopuolelle ja myös aluekisoja, joita olen päässyt suunnittelemaan vasta muutamia. Analysoin aina ratoja kisan aikana tai sen jälkeen, joten ajattelin tehdä senkin nyt toistaiseksi näin julkisesti. Mielessä on käynyt myös seuraavan ratamestaritason tavoittelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti