Kun on koko päivän touhunnut radalla ja vastannut radoista, omaan suoritukseen keskittyminen on aina vähän vaikeaa. Linghton pitää yleensä huolen siitä, että selässä keskityn kyllä todellakin ratsastamiseen - tai ainakin kyydissä pysymiseen. Tällä kertaa se oli aluksi niin rauhallinen, että mä meinasin jo huolestua, mutta onneksi kun otin ohjat käteen, hevonenkin heräsi ja teki pari jänispomppua.
Ekalla radalla (110 cm) piti olla vain yksi ratsastaja minun lisäkseni. Koska kyseessä oli rataharjoitus, sovimme, että hän voi hypätä metrin radan korotettuna. Itse olin ajatellut hypätä 110 cm:n luokkaan piirtämäni radan, koska se oli suunniteltu vähän omia ongelmakohtiani silmällä pitäen ;) Sitten yksi metrin hyppääjä halusinkin jälki-ilmoittautua luokkaan ja siitä tehtiin ihan virallinen kilpailu. Ajan säästämiseksi päätimme kuitenkin hypätä 100 cm:n radan korotettuna, koska muut kuin minä eivät osanneet 110 cm:n rataa. No, minä en meinannut muistaa metrin radan toista vaihetta. Enpä sitä tosin sitten tarvinnutkaan, koska yksi puomi tuli alas jo ensimmäisessä vaiheessa. Ihan oma moka, aloin taas parissa kohtaa rataa varmistelemaan ja tein ihan turhaan ylimääräisiä askelia lähestymisiin. Aikakin oli sitten sen mukainen, hävisin kahden muun ratsukon ajasta reippaasti. Toinen heistä tosin sai kaksi vai kolme pudotusta, joten olin tuloksissa toinen (voittaja pudotti myös yhden puomin), mutta se nyt ei täss ätapauksessa paljon lohduttanut.
Olin sopinut hyppääväni kisan päätteeksi vielä rataharjoituksena hieman korotetun radan silmällä pitäen kahden viikon päässä häämöttävää amatöörisarjan ensimmäistä osakilpailua. Pyysin tekemään "sellaisen kiltin 120 cm:n radan". Minusta esteet näyttivät kyllä kamalan korkeilta, vaikka hevoseni säkäkorkeus on ainakin 175 cm! Ehkä pelko oli hyvästä, en enää uskaltanut kiskoa hevosta taaksepäin ja rata oli oikeinkin sujuva - ja hypyt tuntuivat helpoilta. Yhdessä kaarteessa laukka jäi vähän vaisuksi (saattoi johtua edellisen okserin hurjasta loikasta, lähti ponnistukseen ainakin metrin liian kaukaa) ja sarjan a-osa tuli komeasti alas, mutta tilanne saatiin jo b-osalle hallintaan. Myöhemmin kuulin, että tippunut este oli lähempänä 130 cm:ä ja muutkin esteet ihan tapissa, joskin okserit ehkä vielä vähän lyhyitä, joten sitäkin suuremmalla syyllä rataan voi olla tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti