Pelotta kaikkia esteitä päin

Esteet on tehty voitettaviksi

Sekunnit niihin tartuttaviksi

Tule, niin laukataan yhdessä näin

Pelotta kaikkia esteitä päin.

Tämä jossakin lapsuuteni heppakalenterissa ollut runo voisi päätyä meidän kielinikkareiden Yhdyssana on yhdyssana -ryhmään Facebookissa. Ei kai niitä esteitä päin ole tarkoitus laukata, ylittää ne kai pitäisi.

Ratsastuskielessä termi on kuitenkin ihan oikein, vaikka en sen merkitystä silloin ymmärtänyt eikä runon kirjoittajakaan ole sitä ehkä sen syvällisemmin miettinyt.

Estettä päin ratsastamisella ei suinkaan tavoitella esteeseen törmäämistä. Kyse on enemmänkin siitä, että hevonen lähestyy estettä niin hyvässä, etenevässä laukassa, että laukkaa esteelle ratsastajan kättä vasten ja vähän kokoaa itseään ennen hyppyä. Lopputuloksena on hyvä ponnistuspaikka ja pyöreällä selällä tehty hyppy.

Tavoite on siis päästä siihen, että jo kaarteessa hyvissä ajoin ennen estettä laukka pyörii niin, ettei estettä lähestyessä enää tarvitse pyytää eteen, vaan hyppyä voi jäädä odottamaan. Esteet tulevat ratsukkoa päin.

Tästä sain taas hyvän muistutuksen sunnuntain estevalmennuksessa. Ja kun itse muistin tämän, lopputuloskin oli sen mukainen. Hevonen kuunteli hienosti apujani esteen edessä ja teki kauniita, pyöreitä hyppyjä, joiden jälkeen oli helppo jatkaa seuraavalle esteelle.

***

Lorun liittyy toinenkin sana, jota jäin miettimään: pelotta kaikkia esteitä päin.

Jokainen esteratsastaja on varmasti joskus pelännyt. Jos ei aloittaessa esteet ole pelottaneet, jossakin vaiheessa sitä löytää itsensä puomien seasta syljeskelemästä hiekkaa suustaan. Iän myötä myös luontainen itsesuojeluvaisto vielä kasvaa.

Aina, hevosella kuin hevosella, on olemassa se mahdollisuus, että hevonen kieltäytyy viime hetkellä hyppäämästä ja joko tekee äkkistopin tai pakenee jommalle kummalle sivulle nopealla väistöliikkeellä. Tai sitten ponnistuksessa joku epäonnistuu ja ratsukko päätyy sinne puomien sekaan yhdessä. Yltiöpäisesti esteelle ei pidä hyökätä. Kuitenkin, jos ratsastaja estettä lähestyessä miettii sitä vaihtoehtoa, että hevonen kieltää ja tässä voi sattua, hevonen todennäköisesti kieltää.

Olemme Onnin kanssa päässeet sellaiseen kiitolliseen vaiheeseen, jossa minä en jännitä tätä kieltämisen vaihtoehtoa ja hevonenkin on rento ja luottavainen. Oikeastaan tekisi mieli jäädä nauttimaan tästä, sillä mitä vaikeammaksi tehtävät muuttuvat, sitä isommaksi kasvaa riski, että jokin menee pieleen ja tämä hauras keskinäinen luottamus särkyy. Olen kokenut ja nähnyt sen kyllin monta kertaa tietääkseni, kuinka helposti pelko astuu kuvaan ja kuinka vaikea siitä on päästä eroon. Toisaalta, jos haluaa kehittyä, täytyy itseään myös haastaa. Nyt kuitenkin paistattelemme taas hetken tässä itsevarmuuden hyvässä tunteessa ja laukkaamme yhdessä pelotta kaikkia esteitä päin!