Työ tehdään tasaisella

Viime blogissa (Luottamus syntyy onnistumisista) kerroin, että Onnilla oli aluksi vaikeuksia hypätä edes kahta estettä peräkkäin. Toki pienillä kavaleteilla ja puomeilla kyse olikin ennen kaikkea henkisestä haasteesta, niistä puomeista olisi kyllä selvitty ilman hyvää ja tasapainoista laukkaakin. Edes niitä nykyisiä 70-80 sentin esteitä en kuitenkaan olisi niin heikon ratsastettavuuden ja lihasvoiman omaavalla hevosella lähtenyt hyppäämään, vaikka hevosen pää olisi menon kestänytkin.

Olen myös estetunteja pitäessäni törmännyt usein samaan ongelmaan. Halu hypätä on suuri, mutta perustyöskentelyssä hevosen kanssa on vielä niin suuria puutteita, että tehtävien suorittaminen on käytännössä mahdotonta. Jostain kumman syystä kuvitellaan, että vaikka laukassa hevosen hallitseminen vaikka yhden ympyrän ajan voi tuottaa ongelmia, se yhtäkkiä onnistuisi siellä esteiden välissä. Ylipäätään juuri laukkatyöskentelyä tehdään melko vähän. Ratsastuskoulumallin mukaisesti laukka on usein jotakin, mitä tehdään ratsastuksen päätteeksi kierros tai pari molempiin suuntiin. 

Jos jää odottamaan sitä päivää, että hevonen liikkuu ja on riittävän kuulolla hyppäämistä silmällä pitäen, saattaa into loppua tai hevosen ikä tulla vastaan ennen kuin ollaan valmiita puomeille. Sen sijaan minusta olisi tärkeää pitää ne puomit riittävän alhaalla, jotta vähän holtittomampikaan meno ei muodostu turvallisuusriskiksi. Puomit ja pienet esteet ovat etenkin laiskemman hevosen kanssa usein hyvä virike laukkaharjoituksille ja saavat monen kuskinkin keskittymään esimerkiksi teiden ratsastamiseen paremmin kuin pelkät käskyt. 

Esteillä ratsastajan työ on esteiden välissä. Itse hypyssä kuskin tärkein tehtävä on olla häiritsemättä hevosta - ei siis oikeastaan kovin vaikea homma. Esteiden välissä sen sijaan pitää pystyä hyvinkin nopeasti, vain muutaman askeleen aikana, lyhentämään tai pidentämään laukkaa, kääntymään, korjaamaan tasapainoa tai ryhtiä. Näitä kannattaa treenata ahkerasti ihan ilman niitä esteitä. Kysymys on ihan samoista perusasioista kuin kouluratsastuksessakin: hevosen tulee herkästi reagoida eteen, taakse ja sivulle vieviin apuihin.

Onnilla on onnekseen tunnollinen ja tarkka kouluratsastaja "pääkuskinaan". Töitä paremman ratsastettavuuden eteen on tehty systemaattisesti ja kärsivällisesti, säännöllisesti myös valvovan silmän alla. Kun hevosen kuuliaisuus on viikko viikolta parantunut, myös ratsastaminen jännittävien esteiden välissä on helpottunut.

p.s. Tämä este- ja kouluharjoitusten suhde toimii myös toisin päin. Vaikka tavoitteet olisivat siellä kouluratsastuksen puolella, pienillä esteillä voidaan hyvin voimistaa lihaksistoa, avata jumiutunut selkä, opettaa laukanvaihtoja ja tuoda harjoitteluun virkistävää vaihtelua.