maanantai 15. elokuuta 2011

Valmentajana, osa 12: eteneminen vaatii työtä

Sanista ei ollutkaan viime kisojen jälkeen kuulunut. Sitten Tiina-äiti soitti ja kyseli viikonlopun seurakisan luokkia. Ratsukko oli lähdössä lauantaina Lempäälään aluekisoihin ihan niin kuin viime kisojen jälkeen oli puhuttukin (siis että aluekisaratoja vaan alle). Sunnuntain kotikisojen osalta päädyttiin siihen, että 80 cm:ä hypätään vain, mikäli lauantaina on tullut ongelmia ja ratsukko kaipaa onnistumisia alle.

Ongelmia ei ollut, yksi puomi oli pudonnut. Sunnuntain kotikisassa 90 cm:ssä oli taas puhdas rata ja neljäs sija. Yleisön painostuksesta ratsukko osallistui myös metriin. Ehdin juuri paikalle piipahtamaan, kun Sani oli lähdössä radalle. Tulos sinänsä ei ollut huono, kahdeksan virhepistettä, joista toinen kielto ja toinen pudotus, molemmat samalta esteeltä. Kokonaisuutena näytti kuitenkin aika työläältä ja Sani sai myös huomautuksen jatkuvasta raipan napsuttelusta, mikä oli tosi ikävää. Eihän se tyttö tietenkään lyönyt niin, että se poniin olisi sattunut, mutta haluaisin, että valmennettavani toimisi kisoissa esimerkillisesti. Itse en ole saanut kuin kerran elämässäni kutsun tuomaritorniin, silloin siksi, että hyppäsin hylkäyksen jälkeen sarjaesteen :)

Mutta ei siis huono ollenkaan. Konsultoin myös herra urheilujohtajaa, vai mikä se Akin titteli nykyään onkin, pikkuponicupin tasosta ja hänestä Sani on hyvinkin ensi vuonna valmis siihen sarjaan :) Ei siis muuta kuin aluekisoja alle ja töitä yli talven, jotta ratsukko voi lähteä ensi vuonna radalle. Ja pihaanhan on tullut toinenkin, isompi poni. Saa nähdä, miten se yhteistyö lähtee käyntiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti