sunnuntai 7. elokuuta 2011

Ratsastajana, osa 23: usko loppuu

Kangasalan kisa. Vähän ristiriitaisin fiiliksin. Linghton ei ole ihan kunnossa, mutta ei se oikein kipeäkään ole. Oma epävarmuus näkyi verryttelyssä lähestymisvirheinä. Okserille tuli useampikin kielto. Kyllähän se sitten aina meni, kun kokosin itseni ja vain Ratsastin. Verryttelyssä oli vain yksi suunta, oikea, joka on meille huonompi.

Radalle pääsi edellisen ratsukon suorityuksen ajaksi. Siellä yritin sitten ottaa muutaman laukkaympyrän vasemmalle. Huolestuttavaa huomata, kuinka hyvältä tämä kierros tuntuu.

Hyvä hyppy ykköselle, rytmi löytyi heti. Kakkoselle hyvä lähestyminen, mutta yhtäkkiä hevonen kuitenkin pysähtyi. Tämä on koko viiden ja puolen vuoden aikana lähes ainut kerta, kun syytän hevosta, mutta nyt se kyllä kielsi syyttä. Vähän kannusta kylkeen ja uusi lähestyminen. Tein todella töitä seuraavat neljä estettä ja hypyt olivat hyviä, rytmi säilyi, ponnistuspaikat osui nappiin. Sitten oikeassa kaarteessa laukka taas sammui, en löytänyt askelta ja Lintti ei enää pelasta mitään. Hylkäyksen jälkeen hyppäsimme ihan nätisti esteen.

En tiedä, mitä tekisin. Jos hevoseen sattuisi, se pudottelisi puomeja ja hyppäisi huonolla tekniikalla. Nyt hypyt ovat kuitenkin hyviä, mutta oikealle on selvästi vaikeampi liikkua.

Kaikki jää nyt Lempäälän viimeisen osakilpailun varaan. Jostain pitäisi löytyä uskoa itseen ja hevoseen ja taistelufiilis, jotta finaalipaikka voitaisiin vielä saavuttaa. Usko alkaa kuitenkin loppua. Tuntuu jotenkin tosi epäreilulta, että kaiken tehdyn työn jälkeen homma taas luhistuu viime metreillä. Olemme tehneet tällä kaudella paljon hyviä ratoja, hevonen on ensimmäistä kertaa pysynyt koko kauden kunnossa, ja nyt viimeisillä metreillä kaikki työ tuntuu jälleen valuvan hukkaan. Teimme jopa loistavan nollasuorituksen Kangasalalla neljä viikkoa sitten. Sillä tasapainolla olisi hypännyt nollan vaativammallakin radalla, mutta sillä kertaa rata oli helppo ja nollia tuli liikaa.Jääkö unelma puolentoista sekunnin päähän?

Ei kuitenkaan ole varaa jäädä rypemään suossa. Jostain täytyy nyt löytää tsemppiä ja pelata se viimeinenkin kortti. Jos emme sitten onnistu, niin sitten ei voi mitään. Tässä vaiheessa leikkiä ei voi jättää kesken!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti