Asiakassuhde vai lojaalia kumppanuutta?

Valmentajashoppailu on viime aikoina hevoskieleen rantautunut termi. Tämä lyhytkestoinen sitoutuminen valmennuskuvioon on haluttu nostaa esiin erityisesti ratsastajan näkökulmasta - ilman selkeää, pitkäjänteistä ja systemaattista työskentelyä ei voida saavuttaa tuloksia.

Olen monesti tuntenut tästä asiasta myötähäpeää ratsastuskavereideni puolesta ihan valmentajien näkökulmasta. Ala on muutenkin epävakaa. Esimerkiksi ratsastajan tai hevosen sairastuessa tunnit, eli valmentajien työ, vaan peruuntuu ilman sen kummempaa korvausta. Tilalle ei kuitenkaan voi oikein uusiakaan ottaa, kun sehän olisi kerrassaan törkeää, jos sairausloman jälkeen valmennettavalle myytäisiinkin ei-oota.

Olen myös monesti miettinyt, miten paljon valmentajat tekevät palkatonta työtä. Minäkin saatan valmennuskertojen välissä kysyä neuvoa johonkin asiaan, ja oikeastaan oletankin, että kisavideot on katsottu ajatuksella läpi. Kotiseurassa kisatessa valmentaja saattaa kisapäivän aikana katsoa monenkin ratsukon verryttelyn ja analysoida kisasuorituksen jälkikäteen ilman sen kummempaa korvausta.

Vaikka tätä kaikkea ei suoranaisesti edellytetä, vaan valmentajat myös tekevät monia asioita rakkaudesta lajiin, joskus tuntuu, että tämä sitoutuminen on kovin yksipuolista. Ollaan niin asiakasta, että ei katsota edes tarpeelliseksi kertoa, jos yhteistyö on tarkoitus lopettaa tai laittaa katkolle.

Vuosien varrella olen jokusenkin kerran päätynyt tallilla sellaiseksi tuntien organisoijaksi, jonka kautta on sitten kyselty mahdollisuutta osallistua valmennukseen. Olen pyrkinyt pääsemään siitä roolista eroon, koska koen jonkinlaista syyllisyyttä, jos minä olen ensin kysellyt tallikaverille tuntia ja sitten kun valmentaja on sitä varautunut pitämään, koko homma onkin peruttu tai mieli muuttunut. Huomaan selitteleväni jo toisten hevosten sairastumisiakin, jos en ole varma, onko valmentajaa reilusti informoitu siitä, että joku ratsukko onkin pois pelistä pidemmän aikaa.

Työ on tietenkin työtä ja asiakas oikeutettu ostamaan palvelua milloin tahtoo, mistä tahtoo. Minusta valmennussuhteessa on kyse enemmänkin yhteistyösopimuksesta, vaikka raha liikkuukin yksisuuntaisesti. Siinä ei sitten aina taksamittari raksuta kellon kanssa, puolin eikä toisin, mutta lojaaliutta ja sitoutumista voi edellyttää molemmilta osapuolilta.