No, ei Onnille vieläkään mitään isoa onnettomuutta tms. ole tapahtunut, mutta pieni pilvi meidän taivaalle on kuitenkin muodostunut. Ja minä tietenkin uskolliseen tapaani olen jo ehtinyt maalailla ties mitä piruja seinille.
Meillä pitäisi olla treenikausi parhaimmillaan, mutta viime viikko meni jo vähän puolitehoilla ja tämäkin menee enempi hököttelyn piikkiin. Tosin hevosen hammashoito maanantaina olisi joka tapauksessa tuonut pari suitsitonta päivää alkuviikkoon, mutta nyt syynä on ollut enempi pieni huolenaihe. Onni on nimittäin parin viikon ajan liikkunut taas vähän jäykästi ja pukitellut ensimmäisissä laukkakaarteissa oikealle. Ja se kun ei ole Onnin tapaista, niin johan sitä on keskenämme ja avuliaiden kanssaratsastajien avulla ehditty tehdä sen seitsemän diagnoosia:
1) Kurittomuutta. Näin kerrottuna koko vaiva tosiaan kuulostaa hätävarjelun liioittelulta. Ei muuta kuin hanaa vaan, siitä se oppii olemaan pukittelematta töitä paetakseen.
Paitsi että kai se hevonen olisi niitä töitä paennut jo näiden puolentoista vuoden aikana eikä nyt yhtäkkiä keksinyt moista. Kyllä negatiivinen muutos hevosessa yleensä kertoo siitä, että jokin on nyt huonosti. Ja vaikka me Marin kanssa ollaankin tällaisia tätiratsastajia, ei me nyt niin arkoja olla, että hevonen yhdellä pikkupukilla pääsisi töitä karkuun. Mistään rajusta reaktiostahan ei edes ole kyse. (Ja taas tämä kuulostaa siltä, että onko mitään ongelmaa sitten olemassakaan).
2) Hiekkaa. Sitä se varmasti on. Yksikin tuttu hevonen oli juuri vähän aikaa sitten alkanut protestoida toista pohjetta ja siltä löytyi hiekkaa. Ja toinenkin vastustaa aina taivutusta, kun hiekkaa on kertynyt.
Onni tosin paranee aina liikkeessä ja lopettaa vastustuksen eikä se oikeastaan pukitakaan, jos oma ulkojalka pysyy oikealla paikalla eikä lipsahda liian taakse.
3) Lihasjumi siis, ihan selvästi. Paitsi että hieroja ei löytänyt hevosesta juurikaan kireitä eikä varsinkaan kipeitä paikkoja. Tietenkin voisi kokeilla vielä jotain toista käsittelyä, mutta mikähän se sitten olisi?
4) No ehkä vika on satulassa. Onhan Onnin selkä aika tavalla muuttunut vuoden takaisesta, kun satula toppautettiin. Lihasmassa on kuitenkin melkoisesti kasvanut. Onneksi meillä on kaksi satulaa. Ainakaan yhdellä kokeilulla pukittelut eivät tosin kadonneet satulaa vaihtamalla, mutta kokeillaan nyt vähän pidempään kuitenkin. Ja kutsutaan satulaseppä tarkistamaan satula(t).
Sillä välin on kai yritettävä vain palata normiratsastukseen. Ei sitä viitsi noin epämääräisillä oireilla oikein lääkäriinkään kiikuttaa, kun kuitenkin liikkuu mielellään ainakin, kun saa mennä pitkänä matalassa muodossa riittävän kauan. Josta tietenkin pääsen sujuvasti muodostamaan kauhuskenaarioita, että kyseessä onkin
5) alkava nivelrikko. Entä jos Onni onkin kehittelemässä akuutteja kinnerpatteja? Sehän voisi selittää laukkaamisen vaikeuden etenkin alussa ja liikkeen vertymisen riittävällä lämmittelyllä. Toisaalta se voi sitten kestää vaikka kuinka kauan ja pahimmillaan jäykistää takajalat niin, että koulu-unelmat jäävät vain haaveeksi.
Pukittelu ei tosin liity nostoon, joka yleensä on pattihevosille se vaikein paikka, vaan nimenomaan vasempaan kaarteeseen.
6) niskavamma. Niin kauan kuin Onni saa kulkea pitkänä ja etenkin, jos ratsastaa kevyessä istunnassa, se venyttelee ja oikein örisee tyytyväisyyttään. Sen jälkeen voi kyllä ottaa vähän lyhyemmäksikin, kunhan antaa alussa aikaa. Varsinaisesti koota ei tosin olla nyt uskallettu.
7) vainoharha. Selkä oli kyllä "ongelman" alkaessa vähän jumissa. Nyt se jumi on jo kadonnut, mutta voihan olla, että hevosella on vain jäänyt muistijälki siitä, että kääntyminen vähän kiristeli. Kun sitten selässä ollaan oikein herkällä korvalla koko ajan kuuntelemassa, niin kyllähän se selvästi jumittaa ja jarruttelee enemmän kuin ennen. Ja ehkä liikekin on vähän tahditon, ihan varmasti.
Olisi se vaan niin paljon helpompaa, jos hevonen osaisi puhua. Ei tarvitsisi arpoa, onko nyt hyvä levätä vai liikkua, himmailla vai antaa palaa. Varmaa on vain se, että rahaa saa ainakin hukattua niin paljon kuin sielu sietää, jos vaihtoehtoja lähtee keksimään omasta takaa. Koska hevonen kuitenkin liikkuu lielellään, ei kai auta muuta kuin antaa palaa. Siitä se sitten vertyy tai kipeytyy kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti