...tai ehkä juuri tänään ei ole, jos tuota vettä ropisee samaan tahtiin vielä illalla, kun olen menossa ratsastamaan. Meillä on nimittäin kentällä ollut koko alkukesän aina jossain kohtaa yksi pikkueste, jota olen sitten jokaisella ratsastuskerralla hypännyt kerran tai kaksi. Tavoitteena on, että Onni lopulta oppisi, ettei aina ensimmäinen reaktio estettä lähestyessä tarvitse olla jännitys ja jarrut päälle. Maneesissa ei ehkä ole esteelle tilaa, jos siellä on kovasti ruuhkaa.
Eksyin seuraamaan jotakin sellaista keskusteluketjua, jossa pohdittiin, kuinka usein hevosella voi hypätä. Näkemykset tuntuvat jakautuvan karkeasti kahteen uskomukseen: 1) Hevonen kestää määrätyn määrän hyppyjä ja voi vain päättää, missä ajassa ne hypyt käyttää, ja 2) pieniä esteitä voi hypätä vaikka joka päivä.
Minusta se totuus kulkee jossakin tuolla välimaastossa ja oikeastaan vähän siitä sivussakin. Ensinnäkin, se kuinka monta hyppyä hevonen kestää, on yksilöllistä. Tietääkseni määrästä ei ole edes mitään viitteellistä, yleispätevää keskiarvoa laskettuna. Mistä sen sitten tietää, kuinka monta niitä hyppyjä on sille omalle ratsulle siunaantunut. Ja mikä on se aika, jossa ne hypyt tulisi käyttää? Onhan se kurjaa, jos hevonen muuten olisi vielä täydessä iskussa, mutta se hyppyjen määrä olisi tullut täyteen ja jalat eivät enää kestäisi enempää. Olen sen tavallaan ensimmäisen kisahevoseni kanssa kokenutkin. Mutta entäpä,jos olet säästellyt niitä jalkoja ja se yksi kaunis päivä saa vaikka ähkyn ja joudutan lopettamaan. Olisihan ne hypyt kannattanut hypätä siihen mennessä, ettei olisi jäänyt käyttämättä.
Entä mitä ovat ne pienet esteet, joita voi hypätä joka päivä? Minkä kokoisia esteitä se rajattujen hyppyjen määrä koskee? Ja kai silläkin nyt on jotain väliä, milaisissa olosuhteissa niitä hyppyjä tekee?
Joku taisi siellä keskustelussa olla myös sitä mieltä, että hevonen kyllästyy tai sen pää ei muuten kestä, jos hypätään liian usein. Varmaan joku hevone nsiihenkin väsyy, ihan niin kuin toiset hevoset eivät jaksa perus koulutyöskentelyä kovin montaa päivää viikossa, vaan tarvitsevat maastoiluja ja vaikka niitä esteitä jaksaanseen innostua.
No, meillä se "melkein joka päivä" tarkoittaa 2-3 kertaa viikossa. Esteen korkeus on alle puoli metriä ja hyppyjä on 2-4, paitsi sen kerran viikossa, kun on varsinaiset estetreenit. Joskus olemme saattaneet hypätä jopa kahdesti - ja joskus on ollut viikko, että varsinaiset treenit ovat jääneet kokonaan väliin. Mutta noin keskimäärin. Siitä voi sitten laskea todennäköisyyksiä, milloin meidän kiintiö on tullut täyteen. Niiden paikkaansapitävyys on yhtä varma kuin kesäpäivän sääennuste.
Olen jokuselle hevoselle nimittäin vuosien varrella teettänyt laajan ostotarkastuksen kuvineen. Aina hevosen rakenteesta löytyy joku asia, joka saattaa joskus tulevaisuudessa aiheuttaa vaivaa. Koskaan yhdenkään hevoseni ratsun ura ei ole päättynyt siihen heikkouteen, joka sen rakenteesta on kuvauksissa löydetty, vaan syy on ollut joku muu.
Tästähän voisi tietenkin joku tehdä tutkimuksen. Otetaan x-määrä varsoja ja pidetään kirjaa niiden elämän jokaisesta hypystä ja hypyn korkeudesta. Jos luku olisi vaikka 800 yli 80 cm:n hyppyä elämän aikana (täysin hatusta heitetty luku), mihin voi valittaa, jos oma hevonen hajoaakin hyppyrasituksesta johtuvaksi vammaksi katsotulla tavalla ennen tuota 800 maagista rajaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti