Onni avasi viikonloppuna myös koulukisakauden. Lajin vaihtuessa myös kuski vaihtui, mutta tulos ei muuttunut kuin korkeintaan paremmaksi. Siskoni Mari voitti luokkansa hienoin pistein.
Onni on selkeästi kilpahevonen. Viimeisen viikon ennen kisoja hevonen oli kaikkea muuta kuin parhaimmillaan. Verryttelyssäkin se vielä jännitti, painoi kädelle eikä vastannut oikein pohkeeseen. Kun pilli soi, hevonen jätti kaiken muun ja keskittyi suoritukseen.
Minua ilahduttaa kisoissa hevosen hienoa reaktiotakin enemmän siskoni kisahermot. Viimeksi nuoruusvuosinaan kilpailleesta hermoilijasta on tullut rauhallinen ratsastaja, joka pystyy keskittymään radalla juuri siihen, mitä on tekemässä.
Iloitsisin Marin onnistumisista, vaikka en itse olisikaan tässä näin vahvasti mukana. Voin myöntää, että nyt tunnen suorituksista myös pientä omaa ylpeyttä: yhdessähän pohjatyötä on tehty ja hevosta rakennettu eteenpäin.
Tämä onnistumisen ilo piti tottakai jakaa myös sosiaalisessa mediassa. Oli jotenkin liikuttavaa, kuinka moni tykkäsi, ihastui ja kommentoi Marin ja Onnin menestystä. Omalta tallilta innokkaimmat olivat jopa lähteneet kannustusjoukoiksi paikan päälle.
Olen välillä kaivannut juniorivuosieni yhteisöllistä talliporukkaa. Meillä oli muun muassa viikottain kouluvalmennukset, joissa ratsastettiin kahdessa ryhmässä. Toinen ryhmä istui sitten seuraamassa toisten tuntia siinä kentän laidalla ja tuntien jälkeen kunkin suorituksia analysoitiin yhteisten kahvien merkeissä. Joku toi välillä pullaakin.
Tässä virtuaalisessa yhteisössä - ja myös tallinkäytävillä - saaduista kannustavista kommenteista tuli vähän samanlainen fiilis. Erityisesti lämmitti kommentti “Onnea team Onni”. Kun se kerran oli keksitty, johan siihen tarttui toinen ja kolmaskin. Minusta se oli niin mainio, että taidan ottaa sen jatkossa käyttöön vakituisesti.
Meillä on nimittäin hieno tiimi. Onnistumisen olivat huomioineet myös molemmat valmentajamme. Ja kaikki taustajoukot tallikavereista meidän äitiin ja sunnuntaipäivänsä jälleen uhranneeseen, kuskina toimineeseen Marin mieheen ovat osa team Onnia. Meillä on käynyt uskomaton onni saada näin hieno tiimi ympärillemme. Kuuluisa ratsastuspiirien kateus ei ainakaan vielä ole näyttänyt tässä projektissa vihreää naamaansa.
Koska menestykseen tarvitaan aina vähän myös tuuria, team Onni toivottaa reilun pelin hengessä kaikille menestyksekästä kisakautta: “Kell’ Onni on, se voittakoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti