Toimihenkilöiden vastuusta

Mari ja Onni kotitreeneissä.

Toista vuorokautta kauden epäonnistuneen kouluavauksen palasia keräiltyämme tulin taas siihen tulokseen, että kyllä esteratsastus on reilu laji. Siinä hyvin harvoin tarvitsee jälkikäteen spekuloida tulosta. Puomi joko putoaa tai ei putoa, hevonen hyppää tai ei hyppään.

Kouluratsastus on arvostelulaji. Arvostelija on aina ihminen, joka arvioi suoritusta oman näkemyksensä ja tulkintansa mukaan. Se on asia, joka täytyy vain hyväksyä, jos lajia haluaa harrastaa.

Lauantain kisassa tuomarilinja oli tyly. jopa niin tyly, että kävimme pariin kohtaan hakemassa tarkempaa selitystä luokan päätteeksi.

Tässä tapauksessa keskustelu käytiin asiallisessa sävyssä puolin ja toisin. Niin ei kuitenkaan läheskään aina ole. Monesti jännitys ja pettymys purkautuvat kiukkuna toimihenkilöä kohtaan. Toisaalta olen joutunut todistamaan niitäkin tilanteita, jossa toimihenkilön antama palaute on ollut tilanteeseen nähden täysin kohtuuton. Oman roolin korostaminen on mennyt asian edelle.

Me toimihenkilöt teemme tätä hommaa harrastuksena, rakkaudesta lajiin. Kilpailijat eivät siis voi verrata itseään asiakkaisiin, joilla on oikeus haluamaansa palveluun. Ei kukaan niillä kilometrikorvauksilla ja päivärahoilla itseään elätä. Moni lisenssin hankkinut toimihenkilö tekee vielä omassa kotiseurassaan hommia muiden talkoolaisten tavoin pelkällä ruokapalkalla.

Mutta juuri siksi, että teemme tätä rakkaudesta lajiin, olisi minusta tärkeää sisällyttää lisenssikoulutuksiin myös koulutusta kohdata kilpailijat. Eikä pelkästään sitä, miten suhtautua kohtuuttomaan ja joskus asiattomaankin kommentointiin, vaan myös sitä, mikä vaikutus omalla viestinnällämme on kilpailijoihin. Tässä koulutuomareilla on aivan erityinen rooli, koska heidän viestinsä kilpailijoille välittyy aina vähintään kirjallisena.

Joskus 1990-luvun alussa alettiin korostaa koulukisojen arvostelupapereissa positiivisen palautteen merkitystä. Etenkin meidän junnujen papereissa piti ajan trendin mukaisesti olla edes jotain hyvää. Jos suorituksesta ei kerta kaikkiaan löytynyt mitään hyvää, varmasti ratsulla oli ainakin siistit letit tai ratsastajalla nätti hymy lopputervehdyksessä.

Yksi viestinnän perusoppeja kuitenkin on, ettei vastaanottajaa pidä pitää tyhmänä. Jos koko kouluarvostelu on negatiivista palautetta, ei se ”siistit letit” kommentti lopussa paljon mieltä lämmitä. Kyllä se vastaanottajakin ymmärtää, ettei niillä leteillä oikeasti ole mitään tekemistä itse suorituksen kanssa.

Numerot ovat säälimättömiä, mutta sillä, mitä siihen numeroon viereen kirjoitetaan, voi olla valtava merkitys ratsastajalle, joka on kuitenkin etenkin helpon tason kisoissa tullut harrastamaan ja viettämään vapaa-aikaansa.

Sen verran monta kertaa olen itsekin ollut sihteeröimässä, että tiedän, ettei sinne mitään runoja ehdi radan aikana kirjoittaa, mutta jos arvioinnin on tarkoitus myös antaa ratsukolle vinkkejä tulevaan pelkän arvostelun sijasta, tästä kirjallisen palautteen tyylistä olisi minusta hyvä puhua. Kaikessa opetuksessa ja koulutuksessa puhutaan tänä päivänä positiivisten ominaisuuksien vahvistamisesta. Se viesti ei vielä ole ehtinyt kouluratojen arvostelupapereihin.

Jos radalla tulee vaikka rikko, täytyy se tietenkin laittaa paperiin sen ala-arvoisen numeron perusteeksi, mutta kyllähän se ratsastaja sen itsekin tietää, joten tärkeämpää lienee kommentoida reaktiota rikkoon. Jos yhden arvostelukohdan alla on useampi tehtävä, voisi siitä mainita myös ne onnistuneet osat.

Aivan erityisesti tulisi miettiä, siitä tiukasta aikataulusta ja kiireestäkin huolimatta, mitä sinne loppuarviointiin kirjoittaa, jotta paperin vastaanottaja siitä oikeasti saisi jotain muutakin kuin pahan mielen. Jos suoritus on mennyt huonosti, olisi tärkeää muistaa korostaa tilanteen ainutkertaisuutta. Tänään, tässä tilanteessa, nämä tehtävät eivät nyt onnistuneet.

Lauantain tuomarilta lipsahti nimittäin käydyssä jälkikeskustelussa melkoinen sammakko. Hän unohti arvioida vain kyseistä suoritusta ja otti kantaa ratsukon tasoon ylipäätään. Vaikka aikuiset ihmiset osaavat ottaa tilanteen inhimillisenä erehdyksenä, kyllä se silloinkin jää möröksi takaraivoon. Nuorelta ja kokemattomalta ratsastajalta sellainen arvostelu voi viedä uskon itseen niin, ettei häntä nähdä harrastamassa kilparadoilla pitkään aikaan.

Kritiikkiä pitää kestää, jos arvostelulajia haluaa harrastaa, mutta pienillä asioilla voidaan viestin sanomaa muuttaa valtavasti.

Hatunnosto kaikille teille, jotka jaksatte käydä arvosteltavana vuodesta toiseen. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa nämäkin paperit muuttuvat enemmän arvioinneiksi arvostelun sijasta.