Pienestä kiinni

Mari ja Onni starttasivat viikko sitten ensimmäisen helppo A-tason ratansa. Ja hupsis, tuloksena oli 64,566 prosenttia ja toinen sija. Sinivalkoinen rusetti jäi 0,5 pisteen ja rikkoutuneen keskiravin päähän. Huikea suoritus!

Mari jännitti kisaa tosi paljon. Kynnys nostaa tasoa oli kova ja vähän vaikea siinä oli välillä löytää kannustavia sanojakaan, kun helppo B:n tulokset ovat koko kauden olleet siinä 60 prosentin tuntumassa. Yksi huippurata alkukaudesta ylitti 65 prosentin tuloksen, jota olimme pitäneet tason noston rajana. Mutta sitten Mari vaan päätti, että nyt tai koskaan.

Kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen. Mari kävi Sarin (Aminoff) tunnilla kisaa edeltävällä viikolla ja koko talven työstäminen tuntui kerralla tuottavan tulosta. Joku oikea nappula löytyi. Sitten vielä seuraavalla viikolla uusi tallikaverimme, kouluvalmentaja Minna Kemppainen katsoi radan ja antoi Marille viime hetken vinkit.

Ja se ote piti kisapäivänäkin. Jo verkka näytti hyvältä ja radalle tultiin sellaisessa ravissa, että nyt me mennään eikä meinata. Putkiaivoruunalle jäi ilmeisesti moodi päälle, sillä noin hyvin se ei ole kouluradalla edennyt koskaan.

Sitä voi taas vain ihmetellä, miten pienestä onnistuminen joskus on kiinni. Sitä tekee ja työstää, vääntää ja hikoilee, ja silti tuntuu, ettei oikein tulosta synny eikä homma etene. Sitten joku pieni puuttunut palanen loksahtaa paikoilleen ja siinä se sitten on. Ja kun se jokin on loksahtanut paikalleen, asiat tuntuvat tulevan niin helposti, että sitä vaan ihmettelee, mikä tässä muka oli niin vaikeaa.

Eräs pelikaverini golfkierroksella sanoi kerran, että golf on 90 prosenttisesti (vai oliko se peräti 95) itseluottamusta ja loput on sitten tekniikkaa. Minusta tämä pätee kyllä ratsastukseenkin mitä suurimmassa määrin. Vanhan sanonnan "Pitää pudota sata kertaa oppiakseen ratsastamaan" voisikin vaihtaa sanontaan "Pitää onnistua sata kertaa oppiakseen ratsastamaan", sillä onnistumisista syntyy se itseluottamus, jolla rakennetaan luottamus myös hevoseen.

Tuo luottamus näkyi jälleen tänään myös estetreeneissä. Missä olikaan se epävarma ja jokaista uutta tehtävää ja estettä kyttäävä hevonen?

Vielä on yksi kisa molemmissa lajeissa jäljellä ennen kuin jäämme pienelle lomalle ja aloitamme sitten talven treenit kohti seuraavaa kautta. Melkein tekisi mieli jättää ne viimeiset startit väliin, ettei tämä lumous vaan särkyisi. Mutta eihän sitä millään malta, ensi viikonloppuna mennään taas!