Kotiläksyksi sain tehtäväkseni tarkkailla vasenta kylkeä, joka helposti romahtaa alas ja istunta sen myötä oikealle. Vinous ei tietenkään ole mikään ratsastuksellinen kysymys, vaan sitä voi jumpata ihan arkisessa liikkumisessa. Tänään teinkin sitten heti kuivaharjoittelua kaupungilla kävellessäni vaihtamalla käsilaukun oikealta olalta vasemmalle. Yllättävän vaikeaa. Ja itse asiassa, pidempään käveltyäni minun oli pakko vaihtaa laukku hetkeksi tutulle oikealle olalle, koska selkää alkoi uudessa asennossa särkeä. Fiksuinta olisi tietenkin nyt vihdoin hankkia itsellekin se kunnon työreppu, pysyisi kroppakin suorassa.
Olin pienen tauon jälkeen viime viikolla myös estetunnilla ja sielläkin pohdimme suoruuskysymyksiä, tosin hevosen suoruutta. Kuinka vaikeaa voikin olla yksinkertaiselta kuulostava asia: etene suoraan, istu itse suorassa. Vai olisiko se sittenkin niin, ettei se hevonenkaan oikein voi kulkea suoraan, kun kuski on vinossa?
Kuivaharjoittelu on kuitenkin tehokasta. Suoruuden lisäksi voi harjoitella montaa muutakin asiaa ilman hevosta. Autottomana opiskelijana aikoinani tuli käveltyä paikasta toiseen. Hyödynsin etenkin tallimatkoja harjoittamalla etäisyyden arviointiani. Kuinka monta pitkää (metrin) askelta on sähköpylväältä toiselle, asfaltin halkeamalta seuraavalle, tästä puulta kadun kulmaan jne. Muistaakseni joku esteguru, ehkä Wegelius tai hänen suullaan meille välitettynä George Morris oli kehottanut näin tekemään ja minä kuuliaisena sitten harjoittelin :) Tiedä sitten, onko se ratsastuksessa auttanut, mutta ainakin ratoja rakentaessa estevälit täsmäävät askelmitalla laskettuna yli 95 prosentin tarkkuudella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti