 |
| Mari ja Onni kotitreeneissä. |
Toista vuorokautta kauden epäonnistuneen kouluavauksen
palasia keräiltyämme tulin taas siihen tulokseen, että kyllä esteratsastus on
reilu laji. Siinä hyvin harvoin tarvitsee jälkikäteen spekuloida tulosta. Puomi
joko putoaa tai ei putoa, hevonen hyppää tai ei hyppään.
Kouluratsastus on arvostelulaji. Arvostelija on aina
ihminen, joka arvioi suoritusta oman näkemyksensä ja tulkintansa mukaan. Se on
asia, joka täytyy vain hyväksyä, jos lajia haluaa harrastaa.
Lauantain kisassa tuomarilinja oli tyly. jopa niin tyly,
että kävimme pariin kohtaan hakemassa tarkempaa selitystä luokan päätteeksi.
Tässä tapauksessa keskustelu käytiin asiallisessa sävyssä
puolin ja toisin. Niin ei kuitenkaan läheskään aina ole. Monesti jännitys ja
pettymys purkautuvat kiukkuna toimihenkilöä kohtaan. Toisaalta olen joutunut
todistamaan niitäkin tilanteita, jossa toimihenkilön antama palaute on ollut
tilanteeseen nähden täysin kohtuuton. Oman roolin korostaminen on mennyt asian
edelle.
Me toimihenkilöt teemme tätä hommaa harrastuksena, rakkaudesta
lajiin. Kilpailijat eivät siis voi verrata itseään asiakkaisiin, joilla on
oikeus haluamaansa palveluun. Ei kukaan niillä kilometrikorvauksilla ja
päivärahoilla itseään elätä. Moni lisenssin hankkinut toimihenkilö tekee vielä
omassa kotiseurassaan hommia muiden talkoolaisten tavoin pelkällä
ruokapalkalla.
Mutta juuri siksi, että teemme tätä rakkaudesta lajiin,
olisi minusta tärkeää sisällyttää lisenssikoulutuksiin myös koulutusta kohdata
kilpailijat. Eikä pelkästään sitä, miten suhtautua kohtuuttomaan ja joskus
asiattomaankin kommentointiin, vaan myös sitä, mikä vaikutus omalla viestinnällämme
on kilpailijoihin. Tässä koulutuomareilla on aivan erityinen rooli, koska heidän viestinsä kilpailijoille välittyy
aina vähintään kirjallisena.
Joskus 1990-luvun alussa alettiin korostaa koulukisojen
arvostelupapereissa positiivisen palautteen merkitystä. Etenkin meidän junnujen
papereissa piti ajan trendin mukaisesti olla edes jotain hyvää. Jos
suorituksesta ei kerta kaikkiaan löytynyt mitään hyvää, varmasti ratsulla oli
ainakin siistit letit tai ratsastajalla nätti hymy lopputervehdyksessä.
Yksi viestinnän perusoppeja kuitenkin on, ettei
vastaanottajaa pidä pitää tyhmänä. Jos koko kouluarvostelu on negatiivista
palautetta, ei se ”siistit letit” kommentti lopussa paljon mieltä lämmitä.
Kyllä se vastaanottajakin ymmärtää, ettei niillä leteillä oikeasti ole mitään
tekemistä itse suorituksen kanssa.
Numerot ovat säälimättömiä, mutta sillä, mitä siihen
numeroon viereen kirjoitetaan, voi olla valtava merkitys ratsastajalle, joka on
kuitenkin etenkin helpon tason kisoissa tullut harrastamaan ja viettämään
vapaa-aikaansa.
Sen verran monta kertaa olen itsekin ollut sihteeröimässä,
että tiedän, ettei sinne mitään runoja ehdi radan aikana kirjoittaa, mutta jos arvioinnin
on tarkoitus myös antaa ratsukolle vinkkejä tulevaan pelkän arvostelun sijasta,
tästä kirjallisen palautteen tyylistä olisi minusta hyvä puhua. Kaikessa opetuksessa
ja koulutuksessa puhutaan tänä päivänä positiivisten ominaisuuksien
vahvistamisesta. Se viesti ei vielä ole ehtinyt kouluratojen
arvostelupapereihin.
Jos radalla tulee vaikka rikko, täytyy se tietenkin laittaa
paperiin sen ala-arvoisen numeron perusteeksi, mutta kyllähän se ratsastaja sen
itsekin tietää, joten tärkeämpää lienee kommentoida reaktiota rikkoon. Jos
yhden arvostelukohdan alla on useampi tehtävä, voisi siitä mainita myös ne
onnistuneet osat.
Aivan erityisesti tulisi miettiä, siitä tiukasta
aikataulusta ja kiireestäkin huolimatta, mitä sinne loppuarviointiin kirjoittaa,
jotta paperin vastaanottaja siitä oikeasti saisi jotain muutakin kuin pahan
mielen. Jos suoritus on mennyt huonosti, olisi tärkeää muistaa korostaa
tilanteen ainutkertaisuutta. Tänään, tässä tilanteessa, nämä tehtävät eivät nyt
onnistuneet.
Lauantain tuomarilta lipsahti nimittäin käydyssä jälkikeskustelussa
melkoinen sammakko. Hän unohti arvioida vain kyseistä suoritusta ja otti kantaa
ratsukon tasoon ylipäätään. Vaikka aikuiset ihmiset osaavat ottaa tilanteen
inhimillisenä erehdyksenä, kyllä se silloinkin jää möröksi takaraivoon. Nuorelta
ja kokemattomalta ratsastajalta sellainen arvostelu voi viedä uskon itseen
niin, ettei häntä nähdä harrastamassa kilparadoilla pitkään aikaan.
Kritiikkiä pitää kestää, jos arvostelulajia haluaa
harrastaa, mutta pienillä asioilla voidaan viestin sanomaa muuttaa valtavasti.
Hatunnosto kaikille teille, jotka jaksatte käydä
arvosteltavana vuodesta toiseen. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa nämäkin
paperit muuttuvat enemmän arvioinneiksi arvostelun sijasta.
