Happy end

On se kyllä kummallista, miten ihmismieli toimii.

Mari ja Onni päättivät eilen koulukisakauden varsin kelvollisella suorituksella 2-tason kisoissa Järvenpäässä. Varsin kelvollisen karvaa alle 58-prosentin tuloksesta tekee se, että lähtökohtaisesti nyt oltiin siellä oman tämänhetkisen tason ylärajoilla. Vastahan Mari ja Onni kuukausi sitten starttasivat elämänsä ensimmäisen helppo A-luokan ja heti seuraavaan kisaan nostettiin sekä luokan vaatimustasoa (kenttäkilpailuohjelma 6) että kilpailutasoa ykkösestä kakkoseen.

Jos esteiden osalta kausi oli huonon alun jälkeen tasaisen onnistunut ja tavoite metrin radasta saavutettiin nippa nappa kauden päätteeksi, koulupuolella kuljettiin vähän kuoppaisempaa reittiä, mutta tavoite oikeastaan ylitettiin kauden päätteeksi.

Tavoite siirtyä helppo A-tasolle näytti jo jossain vaiheessa jäävän haaveeksi. Heinäkuun lopussa takana oli kuusi kisastarttia, joista vain yksi oli oikeasti onnistunut: huhtikuussa Provincia-tallilla Nurmijärvellä tuloksena oli yhdestä väärinratsastuksesta huolimatta yli 66 prosenttia ja toinen sija K.N.Specialissa. Muutoin tulokset keikkuivat siinä 60 prosentin pinnassa, pari kertaa jopa alle sen, jos onnistunutta rataharjoitusta naapuritallilla kesäkuun lopussa ei lasketa kisaksi (helppo B:3 rapiat 666 %).

Periaatteessa niillä tuloksilla ei olisi ollut edes aiheellista nostaa tasoa. Mari kuitenkin päätti, että yksi rata käydään kokeilemassa, jotta seuraavalla kaudella siirtyminen A:han ei tuntuisi niin isolta asialta. Ja kuinka sitten kävikään? Jo viikolla jokin tuntui loksahtavan paikoilleen ja radasta tuli kaikkien aikojen paras suoritus. Tuloksena yli 64 prosenttia, joka oikeutti kakkostilaan. Voittajalle taidettiin hävitä yhden rikon takia puoli pistettä. Ihan huikea suoritus ja fiilis!

Liekö sitten ylimääräiset paineet kadonneet, kun odotuksena oli vain päästä radasta hyväksytystä läpi ja kunnialla maaliin, vai toiko tason nosto kaivattua motivaatiota, mutta tällä kertaa se todella oli oikea ratkaisu. Joskus loputon puurtaminen voi viedä tekemisestä terän. Nyt tavallaan järjen vastainen ratkaisu laukaisi jonkun lukon ja auttoi siirtymään eteenpäin tilanteessa, jossa kisasuoritukset olivat jääneet junnaamaan paikalleen. Oiva esimerkki siitä, miten tulokset eivät aina kerro ratsukon todellisesta tasosta, vaan syyt ovat yllättävän usein henkimaailman asioita.

Seuraavat pari viikkoa Onni viettää huolto- ja lomaviikkoja. Luvassa on hammashoitoa, hierontaa ja toivottavasti aurinkoisia maastolenkkejä. Jos kaikki on kunnossa, lokakuun alussa aloitetaan sitten tiivis treenikausi kohti kolmatta yhteistä kisakautta. Uusia tavoitteitakin on jo varovasti hahmoteltu.