Korkeus on suhteellista

Olen täällä toitottanut pienten esteiden puolesta. Hypätkää riittävän pieniä, niin vältytte huonoilta kokemuksilta, onnettomuusriski pienenee ja hevosen jalatkin säästyvät.

Sanotaan, että hevosella on vain tietty määrä isoja hyppyjä elämänsä aikana ja ratsastaja voi määritellä, kuinka nopeasti ne on hypätty. Kukaan vaan ei tiedä, kuinka monta niitä hyppyjä kyseiselle hevoselle on suotu. Jos tarpeeksi kauan säästelee niiltä isoilta hypyiltä, saattaa käydä niinkin, että hevonen sairastuu jostakin muusta syystä ja ne jäävät pian kokonaan hyppäämättä.

Mikä oikeastaan on se iso este? Kansainvälisesti ”pikkukierros” taitaa olla 140 cm. Suomessa kansallisissa kisoissa meni siinä kohtaa helpon ja vaativan kansallisen kisan raja. Seurakisoissa (nykyinen 1-taso) pääluokka, se isoin, voi hyvinkin olla metri – ja sekin joudutaan perumaan osanottajien puutteessa.

Minulle esteen korkeus on tilannesidonnaista. Tapanani oli vitsailla, että tykkään hypätä isolla hevoselle, kun esteet näyttävät sen selästä pienemmiltä. Totta toinen puoli, 120 cm radan kävelyssä esteet kyllä vähän hirvittivät, mutta hevosen selässä ne näyttivät paljon kohtuullisemmilta.

Nyt, kun viime vuodet estekorkeudet ovat olleet lähinnä +/- 50 cm, ne ensimmäiset 80 sentin esteet Onnin kanssa näyttivät isoilta. Silloin, kun kilpailin 110-120 cm:n luokkia, kyseessä oli verryttelykorkeus.

Viime viikolla ylitimme ensimmäisen 115 cm:n esteen. Olimme jo etukäteen valmentajan kanssa puhuneet, että nyt olisi hyvä hetki taas kokeilla vähän nostaa tasoa. Muutaman kerran olimme jo hiponeet metrin haamurajaa.

Jännitin jo kaksi päivää etukäteen. Tänään on tarkoitus hypätä isoa. Ihme kyllä, hypyt sujuivat vauhtiin päästyämme oikeastaan koko ajan hyvin ja se 115 cm:n viimeinen hyppykin meni helposti yli. Mutta tuntui se silti isolta. oli vaikea kuvitella, että tällaisia hypeltiin kokonainen rata harva se viikonloppu vielä jokunen vuosi sitten. Tai siis viisi vuotta sitten.

En silti aio vesittää väitettäni pienistä esteistä. Pienen ja suuren raja vaan elää ratsukon mukana. Ja se vaikeampi tehtävä voidaan aina ensin tehdä niillä pienillä ja turvallisen tuntuisilla esteillä, mitä ne kulloinkin ovatkin!