 |
| Onni 12.9.2019 juuri liikutusluvan saaneena. |
Onni on itsekin oppinut muutamia hyviä asioita kuten sen, että annettu ruoka kannattaa syödä, koska sitä voi toisinaan olla aika niukasti tarjolla. Karsinassa ei myöskään auta kiertää kehää kiljumassa, vaikka muut olisivatkin ulkona, vaan siellä voi ottaa vaikka kaikessa rauhassa pienet nokoset ihan makuultaan.
Aika sitten näyttää, miten pysyviä nämä uudet tavat ovat, kun arki pikkuhiljaa taas palautuu normaaliksi.
Myös yhteys hevoseen on tiivistynyt entisestään. Viikkoja kului pelkästään hevosen kanssa olemiseen ja ne hetket olivat koppihoidossa seisovan hevosen päivän kohokohtia ruuan lisäksi. Hevosta tuli myös tarkkailtua suurennuslasilla, joten uskoisin, että tämän jälkeen tiedostan heti, jos Onnilla on jotenkin paha olla.
Ja sitten on tietenkin se loistava tilaisuus, jonka me kuskit saimme tämän sairausloman aikana. Olemme nimittäin lähes koko Onnin sairausloman ajan päässeet ratsastamaan ihan yhtä paljon kuin normaalistikin. Lainaratsumme Elsa ja Jacky ovat hienoja tammoja, jotka kumpikin omalla tavallaan ovat opettaneet meille paljon. Olemme jopa valmentautuneet hevosilla säännöllisesti ja kerran on jo käyty kisaamassakin. Oman ratsastuksen kannalta tämä erilaisten hevosten ratsastaminen on ollut pelkästään positiivista.
Estekuskina olen todella joutunut epämukavuusalueelleni, sillä Elsalla on ollut "pakko" tuupata koulua. Hieno liike usein tarkoittaa myös vähemmän tasaista ja helppoa kyytiä. Ärsyynnyin siihen kyydissä pomppimiseen sen verran paljon, että viimeiset viikot olen tehnyt venyttelyä ja lihastreeniä oikein urakalla. Johan alkaa selkä joustaa ja vatsalihakset riittää moiseen kyytiin! Ja jalatkin on venynyt niin paljon, että pitkät sääret alkavat asettua kunnon kuppipenkkiin.
Onnin onnettomuus on myös osoittanut, miten paljon ihania (hevos)ihmisiä ympärillämme on, sillä myötäeläminen ja nyt hyvien uutisten myötä iloitseminen on ollut uskomatonta. Kiitos kaikki ihanat tuesta <3
