Maasta se pienikin ponnistaa

Hauskinta oli, että Luhtajoen Ratsastajat olivat kesän aikana 

maalanneet uusia puomeja, koska olin kevään kisoissa 

kaipaillut jotain vihreää ja keltaista kalustoon.

Ensi sunnuntaina on taas tiedossa estetreenit. Edellisestä valmennuksesta onkin jo vierähtänyt toista kuukautta. Oikein odotan, että pääsemme kesän tiukan rataharjoittelun jälkeen hiomaan tekniikkaa, niin hevosen hyppytekniikkaa kuin minunkin ratsastusta. Tänä talvena siihen toivottavasti päästään keskittymään ihan uudella tavalla, kun itse esteiden ylitys ei tuota enää niin isoja haasteita.
Onnin estetauon aikana kävin ratamestaroimasa kahden seuran seuranmestaruuskisoissa. Ja täytyy kyllä taas ihmetellä, miksi tätä ruohonjuuritasoa niin vähätellään. Ratsastukset olivat pääosin siistiä katseltavaa, hevosten kohtelu asiallista silloinkin, kun oma suoritus ei mennyt niin nappiin ja ennen kaikkea, tunnelma oli todella hyvä. Etenkin jälkimmäisessä kisassa oli aivan ylivertainen kuuluttaja, joka jaksoi tsemapata kaikkia ratsukoita.




Molempina päivinä kisat aloitettiin ristikkoluokalla. Koko kisassa oli alle 30 lähtöä. Silti niissä oli kunnon kilpailun tunnelmaa. Etenkin ensimmäisenä viikonloppuna kaikki ratsastajat olivat pukeutuneet kisa-asuun, monet hevosetkin oli letitetty ja kilpailunjohtaja muisti moneen kertaan korostaa, että nämä ovat nyt ihan oikeat kilpailut harjoituskisojen sijasta. Melkein alkoi itseä hävettää, kun minulla on tapana laittaa valkoiset housutkin vasta kun on pakko. Takkia en ole Onnilla käyttänyt vielä kertaakaan, vaikka se siellä henkarissa valmiina roikkuisikin.

Mäntsälän Ratsastajat järjestivät pitkästä aikaa viralliset
1-tason kisat. Kalusto oli kuitenkin värikäs ja monipuolinen.

Oli myös kiva saada kiitosta omasta työstä. Vaikka vierailevana toimihenkilönä ei joudukaan koskaan kuulemaan mitään isompia kähinöitä, aika usein joukossa on joku, joka mielestään osaisi homman paremmin ja oikein etsimällä etsii jonkun asian, josta voi huomauttaa. Nyt ratoja tehtiin isolla porukalla ja hyvällä mielellä.
Vaikka jälkimmäisenä viikonloppuna radat olivat vähän turhankin haastavat, silti niistä tuli kiitosta. Pitää kuulemma vain harjoitella enemmän niitä asioita, joissa tuli ongelmia. Aika hieno asenne, sanoisin!